Pikkuisena välipalana valmistui tyttölapselle sukat. Kävi kuitenkin niin, että lapsen jalka kasvoi muutamassa kuukaudessa varmaan pari senttiä ja nämä olivat jo valmistuessaan ihan liian pienet... Valokuvaushetkikin oli yhtä tahtojen taistoa, "kun näitä ei voi yhtään pitää jalassa KUN NÄÄ ON NIIN PIÄNET". No, joku pieni tuttavatyttö saa nämä joskus jalkaansa :) Lankana taisi olla Nalle ja malli sovellettiin omasta päästä.
EDIT. On muuten outoa. Menetin taannoin läheisen, joka oli kova lukemaan blogiani ja aina kommentoi postauksia kun puhuttiin puhelimessa tai nähtiin. Monen postauksen kohdalla olen vaistomaisesti miettinyt, mitähän P tästä ja tästä nyt sanoo ja tajunnut siinä samassa, etteihän hän enää minulle näitä kommentoi. So sad!
♡ Mä kans miettisin ristiäisvieraita ja tajusin todellisesti ettei rakas mammani ole kutsuvieraiden joukossa. Jotenkin sitä ei sitten kuitenkaan meinaa tajuta. Tsemppiä sinulle surun työstöön! Ja valloittavat sukat taasen, joku lapsonen pitää näitä innosta puhkuen :)
VastaaPoistaTulee varmaan vielä monta hetkeä, missä näitä asioita miettii, mutta se tavallaan kuuluu asiaan. Kyllä nämä vielä jonkun jalkoja lämmittää :)
Poista<3 takaisin Katja!
VastaaPoista