E*L*O*K*U*U

Tässä on nyt lomanlopetusmasennus selätetty. Kolme (työ)päivää siihen meni. Nyt tuntuu, kun ei olis lomalla ikinä ollutkaan. Ensi kesää odotellessa.
Olen itse alkukesän lapsi, syntymäajan puolesta. Mutta jostain syystä olen aina pitänyt syksystä, ehkä jopa eniten.Nyt siellä ajatellaan, että eihän elokuu mikään syksy ole -ei niin! Mutta jotenkin siinä on jo tuulahdus tulevasta, jostain uudesta, kesän tunkkakisuden jälkeen raikkaasta.

Elokuuhun kuuluu aina tietyt asiat, jotka ainakin minulla ovat (näin aikuisiällä) ovat vuodesta toiseen samat.

* Laihdutuskuuri. Nyt se alkaa. Tää on jo niin karsea klisee, ettei tästä viitsisi edes kirjoittaa! Mutta näin se vain on... Kesällä eletään kun pellossa, ja tulos kirvelee aina loman loputtua. Nyt sitten puhdistaudutaan, lenkkeillään, tehdään rutistuksia, luetaan pelkää sivistystä, Alkoon päin ei katsotakaan ja syödään kaikkea mahdollista vihreää, ts. tehdään terveyspirtelöitä (laitetaan kaikki vihreät tehosekoittimeen ja mössöksi).

* Aloitetaan uusi harrastus tai herätellään eloon vanha. Kohta tipahtaa parin kansalaisopiston prosyyrit postiluukusta. Alkaa hillitön lärääminen: "ei kyllä mun on nyt joku esperanto alotettava" tai "origamikurssi / huovutuskurssi / "kivestä uutta" /  kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!". Olen aloittanut italian kielen alkeet, jatkon ja edistyneet (eri vuosina tosin ja Italiassa hetken jo asuneena...),  tilkkutyökussillakin kävin kerran, vesijumppaan olen yrittänyt ilmottautua useana vuonna, mutta jotkut sähikäiset (aloittavat aamuyöstä jo puhelimella pommittamisen ja samaan aikaan tukkivat saitin netti-ilmoittautumisessa) jotenkin onnistuvat aina täyttämään paikat.

* Kutsu rapujuhliin tai järjestetään itse. Sen tietää... trallallallalllaaa, illalla on mukavaa, aamulla tukalaa! Mies on ravustanut kolmena edellisenä vuonna aikas aktiivisestikin. Entisessä kodissamme oli miehellä parin naapurinkönsikkään kanssa ihan jo yhtymäksikin luokiteltava vene- ja ravustusharrastus. Näistä kemuista olis pari aika mehukastakin juttua kerrottavana, mutta jätetään ne nyt.Kerrotaan sen sijaan, että olemme tänä vuonna menossa rapujuhliin oikein pääkaupunkiseudulle.

* Sienestys. Se tunne kun näet yhden suppilovahveron / kanttarellin ja tajuat, että tosta lähtee nyt sellainenkin sienimatto, että oksat pois. Kontilleen maahan ja siunaamaan. Tai sitten viimesyksyunen tattitaivas pohjanmaalla eräällä kankahalla. Täydelliset, kauniit, ihanan ruskeat männynherkkutattien hatut pilkottivat sammalten keskeltä. Mikä on ihanampaa, kun perata sieniä illalla, kun on päivän hosunut metsässä. Punaviinilasin kanssa tietysti.

* Uudet kansiot, vihot, kynät, penaali sekä reppu. Noh, näin kun ei kouluja -eikä kansalaisopistokursseja- enää käy, nämä ovat jääneet hieman paitsioon. Tosin tän voi toteuttaa muutenkin; mulla on kasa uusia askartelutarvikkeita sekä IHANA UUSI LAUKKU. Siitä laukusta on ihan pakko pistää tänne kyllä jotain, on se sen verran namupala.

Jostain syystä olen pari edellistä loppukesää palannut tähän levyyn ja tämäkään elokuu ei ollut poikkeus:

Ihanaa alkanutta elokuuta! Nautitaan vielä lämpimistä keleistä, jo hieman pimenevistä illoista ja viilentävistä tuulista. Aloitetaan jotain uutta. Tai sitten ollaan ihan niin kuin ennekin!