HauMauMuuKukkuu!

Morientes, morientes!
Pitkästä aikaa pistän pikku kuulumiset!
Jos mulla on ollu ikimuistoinen kesä maaseudulla niin se sama meininki on jatkunut syksylläkin! Olen nimittäin ollu Cityssä vaan viikon! This is awsome!

Olen osallistunut kaikkeen kivaan, kuten marjojen poimintaan, perunoiden nostoon, porkkanoiden nostoon.. Yleisen apinoinnin lisäksi tietysti (tähän luetaan hevosten härnääminen, minkä vuoksi mut laitetaankin välillä liekaan kun niiden jaloissa ei sais kamalasti kieppua...). Ja jumankekka mulla palaa pinna kun tossa mun jokirannassa on majavalla pesä ja se ihan tahallaan mua ärsyttää ja sitä häntäänsä lätkyttää! Mä niin vääntäisin siltä niskat nurin, jos satuttais vastakkain...

Enää en oo (kamalasti) uinu, kun se vesi on niin sikakylmää. Tosin viime viikonloppunakin mä mulasin, ja piti siinä ihan pikkurundi vetästä. Se vaan kun se vesi on niin korkeella ja siinä on kova virta, että vois heikonmpi piski mennä menojaan...

Viime sunnuntaina lähdin mun mutsin kans sellaselle tutulle viiden kilsan happihypylle. Mä olen osottautunut olevani ihan tottelevainen poitsu ja mä saan juosta ihan vapaana koko lenkin! Nythän kylläkään ei sais edes pitää koiria vapaana (metsästysaika), mutta kun mä tuun aina niin kiltisti muden kans, niin sain juosta jolkottaa... Tosin nyt homma ei menny ihan putkeen. Mä en tiedä, mikä muhun tuli, mutta häivyin sinne metsään kun pieru saharaan ja juoksin niin lujaa, etten oo koskaan. Mutsi siihen jäi seisomaan kun nalli kalliolle ja ei keksinyt muuta kun lähtee kotiin päin käveleen. Viiden minsan päästä se kuuli ääniä takaansa ja ensiks tulin mä, niin lujaa kun kintuista pääsin ja mun perässä kaks isoo ajokoiraa, täysillä nekin. Ja voi pojat mulla oli hauskaa niiden veljesten kanssa! Ehdittiin siinä ihan kivasti apinoimaan kaikki kolme ennen kun näiden poitsujen iskä tuli autolla hakeen niitä pois (niillä oli tutkat kaulassa, joten ne löydettiin ihan liian nopsaan...). Ai että, tää ei ikinä tulis tapahtuun kaupungissa, missä kaikki dogit mulle ärjyy ja murisee (paitsi pennut).

Että sellasta. Stikkaan teille vielä pari pikku fotoo viime viikonlopulta.
Tässä alla on kaks hienoo kuoppaa, jotka olen kaivanut. Multa vaan pöllyää kun pistän menemään.
Mähän oikeesti oon luolakoira. Mutta kun mussa on ripaus sitä apinaakin, niin mun taidot on aina olleet vähän kyseenalaiset...





Tässä alla otan syysbrunaa. Tähän paikkaan paistaa ihana iltapäiväaurinko ja mun sielu lepää