lauantai 6. lokakuuta 2012

Viherkukista

Mansardikaton alla -blogista luin kivan jutun kodin viherkasveista. Toisilla niitä on vaikka kuinka paljon, toisilla ei yhtään.
Itse en ole mikään viherpeukalo, eikä vaativimmat yksilöt missään nimessä pysyisi meikäläisen messissä. Muistan tosin kerran pitäneeni elossa valtavaa kissusta useamman vuoden, lopulta kyllästyin siihen ja annoin sen jollekin... Myös yksi muratti oli joskus minulla useamman vuoden. Sitten muutin ja se sano saman tein sopimuksen irti.
Haaveilen sellaisesta yhdestä kasvista, en tiedä sen nimeä. Sitä on paljon 20 - 30 -luvuilla otetuissa kuvissa ja se on mielestäni vähän niinkun palmun ja saniaisen sekoitus. Nimeä en sille tiedä enkä sitäkään, että onko niitä vielä missään.

Tälläisiä tästä huushollista löytyy:


Tuon vehkan (vai mikä se on) ostin tähän asuntoon ja pidän siitä kovasti. Lahjaksi sukulaisilta saatiin myös tuo Jukkapalmu, joka löysi paikkansa kuuden euron kirpparilöydön päälle.



Pienestä pikkuruisesta oksanpätkästä olen kasvattanut tämän fiikuksen. Se on ollut minulla nyt neljä vuotta ja vasta oikeastaan tässä asunnossa se on villiintynyt. Tähän asti kasvanut varsin maltillisesti... 
Olen leikellyt sitä siten, että siitä kasvaisi sellainen leveä pyöreä kasvi, pikemmin kuin pitkä ja suora.
Nytkin pitäisi tuo "huippu" katkaista, mutta kukkakaupantäti neuvoi odottamaan ensi kevääseen.



Työpaikkani muutti kaksi ja puoli vuotta sitten ja sieltä pelastin pari oksaa muovisessa roskiksessa (?) kasvavaa peikonlehteä. Toisen annoin äidilleni ja toinen on mulla vierashuoneessa. Muuhun paikkaan sitä ei tässä asunnossa hyväksytä kun en ehkä tykkää siitä enää, mutten raaski heittää poiskaan kun olen sen itse dyykannut ja kasvattanut...

*****

Niin joo, on mulla pihalla (kolmen kuusen lisäksi) yksi istutettu kasvi, anopilta saatu pioni. Se on nyt tälläisessä kunnossa (istutettu heinäkuussa), onko peli menetetty? (Perheen pahin lissilude ei pystynyt jättään kuvausta väliin...)



9 kommenttia:

  1. Tee pionille kumpu - sellainen hautakumpu! Heinät pois ja pionin juuret(juurakot) mahdollisimman pintaan. Itse uskalsin siirtää pionin paikasta a paikkaan b vaikka äitee pelotteli ettei kuki seuraavana vuonna. ..mai äääs..kukki niin pirusti :D
    Ja joo - ulkona saan jostain syystä rehottamaan, sisällä ne kuolee vissiin juttelun puutteeseen. Paitsi palmuvehka ja pullojukka :D
    Virtaa vloppuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitsa vinkeistä :) Tää ulkokukkahommeli on mulle niin hepreaa! Mula on täällä 2500n2 nättiä nurtsia, johon pitäis keksiä JOTAIN. Olkoon sen ensi kesän ongelma :)
      Säpinää sunnuntaihin <3

      Poista
  2. Voi, sinullahan on vaikka kuinka monta kukkasta!
    Minulle tulee aikoja, kun ostan ja "varastan" ystäviltäni, kukanalkuja.
    Niitä sitten vaalin, kunnes tulee taas aika, että en yhtään niistä tykkää ja annan tai heitän pois. Tällä hetkellä on taas menossa kukkakauisi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, kausittain! Tuo onkin kiva, ei pääse kyllästymään :) Kyllä joku pieni muratti vilä johonkin olis kiva, taidankin tänään hakea plantsusta :)

      Poista
  3. Pioni ei tosiaan saa olla liian syvään istutettu. Itsekin siirsin kolme pionia uuteen paikkaan, vielä sellaisia perintöpioneja mummon kotipaikalta. Hieman hirvittää, tapoinko ne tuolla siirrolla! :/

    Viherkasveista mun lemppari on palmuvehka, koska yhtään en ole saanut hengiltä tähänastisen elämäni aikana! :) Ja toki ne on myös ihan kivannäköisiä. Ne vaan tykkää mun huolettomasta ja unohtelevaisesta tavasta elää. Selvästi tykkäävät siitä, ettei niitä kukaan muista kastella oikein koskaan. Meiltä löytyy niitä viisi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, palmuvehkoja siis löytyy :)
      Pioni kyllä istutettiin ihan pintaan, mutta se on niin onnettoman näköinen nyt... No keväällä nähdään, miten kävi!

      Poista
  4. Mulla oli Koulukadulla parisen vuotta sun muratista napsastu verso ja se sopi niin täydellisesti roikkumaan kirjahyllyn reunalta. Muistaakseni joku kesäinen auringon porotus ja kuivakausi oli sille sit liikaa. Mut joo, osta uusi muratti. Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oli JUST siitä muratista :) Täytyy nyt hommata uusi niin pistän sulle pistokkaan, niikun tuparilahjaksi :) Muistatko muuten kun sanin sulta sen Bonzain...? Se ei kyllä kestäny, kun siitä tuli sellainen karahka :)

      Poista
  5. Hei sullahan on ihan tosi pirteen näköisiä viherkasveja. Hyvä sinä! Selvästi kastelet niitä useammin kuin allekirjoittanut :). Mulla oli muuten myös pakkolahjaksi saatu peikonlehti joskus ja se tosiaan villiintyi kasvamaan (nuorempana selvästi muistin kastella kasvejani) ja se vei lopulta puolet piskuisesta olkkaristamme..sitten se lähti anoppilaan. Hmm onkohan se vielä siellä.
    Muratti on ihana, joku sai mut vaan peloteltua että se tuo huono-onnea...tjaa, en usko. Mutten silti uskala riskeerata :)

    VastaaPoista

Kiva kun jätät viestiä!