Laama-agility...

... ei ole kuulkaas mikään tuulesta temmattu mainosmiesten kikka!

"Laaman historia ihmisen vuosituhantisena kumppanina on muokannut sen luonteesta helposti
oppivan ja nokkelan, niinpä Euroopassakin kilpaillaan jo yhteistyökyvyssä, notkeudessa ja
tarkkuudessa aivan koirien agilityn tapaan tehtäväradoilla. 

Laama-agilityn tarkoitus on testata eläimen ja ohjaajan kykyjä selviytyä vuoristoisessa
maastossa työtehtävistä.

Laama-agility on myös hyvä mahdollisuus testata eläimen luonnetta ja hermorakennetta :
miten se käyttäytyy vieraassa paikassa, antaako ihmisten kosketella, hermostuuko se  ympäröivästä markkinahumusta vai säilyttääkö malttinsa vielä radallakin? Kasvattaja saa näin tietoa  omien eläintensä luonteesta ja paineensietokyvystä. Luonne periytyy ja vasa ottaa mallia emän käyttätymisestä."

 (lähde: www.laama.fi) 

Kotieläintilalla yllätys oli suuri kun siellä oli näitä vekkuleita elukoita! Niille sai syöttää voikukkia ja niitä sai rapsuttaa. Niillä oli pehmeä turkki ja velmu ilme. Tämän lisäksi ne sylkevät päin, jos kokevat olonsa epämukavaksi tai niitä ahdistaa, tai sitten jos niillä on riitaa keskenään, ne syljeskelevät kohti toisiaan.

Meistä ne tykkäs kun me annettiin niille heinää.

Tämä vimonen on oikea tilannekuva! Tässä on lempeä ilmassa, mutta tuo yksi tulee tuolta takavasemmalta hurjana kuin yleinen syyttäjä... Sitten loppu lempiminen lyhyeen ja alkoi sellainenkin kilpajuoksu ja syljeksintä, etten paremminkin sanois. Tuossa kävi kaikki niin nopsaan, etten ehtinyt kunnolla edes kuvauskulmia virittelemään, siksi vaalealta urokselta puuttuu osa päästä. Tässä oli kyse siis sekunneista!