Aitoa plastiikkia

Vieläkin riittää postattavaa keittiönsiivousurakan ansiosta... Purkkeja ja pahvirasioita on jo nähty, mutta vielä olisi yksi kuva jäljellä (kuva alla). Siitä en mene sanomaan, että liittykö tämä nyt mitenkään mihinkään ja taitaa olla ihan järkeä vailla koko postaus, mutta antaa mennä. Tämän "käsityö"blogin aiheet ovat jo ajat sitten lähteneet ihan omiin svääreihinsä, joten antaa mennä... Ei mikään ihme, että "HöpöHöpö" kategoria on kaikkein käytetyin näissä mun teksteissä.

Mutta siis kuvaan, se on tässä alla:

"Jokaisessa keittiössäni olleita tavaroita ja joita käytän edelleen päivittäin"

Olen muuttanut omilleni vuonna 1999. Silloin vuosituhannen taitteessa kuumia sisustusvärejä oli keltainen ja sininen, muistatteko? Mulla oli tummansiniset ja keltaiset paperiset vekkiverhot, ai että! Ensimmäiseen vuokraboxiini ostin myös yllä olevat keltaiset Orthexin muovikulhot. Kulhoja oli alunperin kolme kappaletta, yksi on jäänyt matkan varrelle... (viimeinen muistikuva siitä on vuodelta 2003, säilytin siinä lasimosaiikinpaloja). Täytyy kyllä sanoa, että aito ja laadukas plastiikki (enoni lanseeraama termi) on kyllä kulutusta kestävää ja todella säilyttää pintansa. Nämä kulhot ovat kuin vuosi sitten ostetut. 

Toinen tavara, joka on kulkenut keittiöissäni (joita on muuten ollut pikaisesti laskettuna 9 kappaletta) on tämä vihreä suolasirotin. Sain sen hyvältä ystävältäni lahjaksi muuttaessani ensiasuntooni. Lahjaan kuului myöskin banaanin muotoinen, posliininen jääkaappimagneetti, mutta se on hajonnut. Tosin , bansku oli sekin pitkäikäistä sorttia, hajosi vasta pari vuotta sitten. Siinä olleen magneetin olen varmaan tarkkana likkana ottanut talteenkin jatkojalostusta ajatellen... Terkkuja vaan E.K.S!

Näiden lisäksi minulla on vielä kaksi Tampellan keittiöpyyhettä, jotka olen saanut äidiltäni ekaan asuntoon. Ne on tosin nyt pakattuna, joten en saanut todistusaineistoa. 

Mitä sinun keittiössäsi on sellaista, joka on ollut käytössä kauan?