Bosselta päivää!

TÖTTÖRÖÖ!

Olen palannut kuukauden maatilakomennukselta.

Oon vähän järkyttynyt. Siinä vaiheessa kun näin, että mun häkkiä tungetaan sellasen pienen punasen pirssin takakonttiin, olin ihan että what the f*uck! 

En TOD ole lähdössä täältä mihinkään.

Toisin kävi. Vaikka yritin oikeesti mennä puuliiteriin piiloon ja muina miehinä maata pedissäni kun muut teki lähtöö... Viimeiseks vielä näytin hampaita mun mutzille kun se sano, että hyppää tonne koppiin. Ei auttanu, lähtö tuli.

Mut oli mulla tapahtumarikas reissukin. Meinasin jopa päästä hengestäni, olin hukkua jäälohkareita täynnä olevaan jokeen... Jos mun paappa ei olis saanu tassusta kiinni, olisin kangistunu ja menny joen myötä. Mut oon myös juossu pitkin poikin peltoja... Aamullakin mutsin kans sain taas juosta koko viis kilsaa ihan vapaana, aika kiltisti tottelin. Ajoin vaan yhden metsäkatin puuhun, toivottavasti se pääs alas.

Kun pääsin kotiin, mut pestiin (mäntysuopalla). Inhoon sitä aluksi, mutta sitte kun oikeen hiarotaan ja puunataan, niin en voi valittaa, kivaahan se on. Nyt yritän ymmärtää tapahtunutta ja sopeutua tähän. Jos jotain hyvää, niin uusia hajuja oli tuolla pihalla enemmän kun laki sallii. Ruikkasin joka mutkaan.

Kai tää tästä. Taas...

*****

EDIT. TOIM HUOM:

Nyt se kuorsaa tossa sohvalla, vaikuttaa tosi väsyneeltä. Tassut vispaa siihen malliin, että uneksii juoksuhommista pitkin nevoja. Peittelin sen villashaalilla, huokaisi vaan ja käänsi kylkee. Kai se onnellinen on täälläkin...