torstai 11. lokakuuta 2012

Huolet, murheet ja turhat toiveet

Jotenkin on nyt tuntunut, että meidän 30+ elämää elävien huolet ja murheet kaatuu päälle. Ystäväpiirissä on jos jonkin moista, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta murhetta tuntuu olevan. Huolettomat nuoruusvuodet ovat taakse jäänyttä elämää ja nyt on ihan niitä todellisia mietinnän aiheita. Enmmän tai ainakin astetta rankempia kuin kakskymppisinä. 
Huomaan usein ajattelevani, että mitä tein 10 vuotta sitten ja mistä silloin murehdin ja ne fiilikset tuntuu näin kaukaa katsottuna olevan kovinkin pinnallisia, vaikka ne silloin ovat varmaan olleet täynnä fiilistä ja tunteen paloa. Ehkä myös tämä alati ja nopeampaa eteenpäin menevät vuodet tuovat oman lisänsä kaihoon. Aamulla puoli kuuden aikaan töihin väsyneenä ja pimeässä ajattelin, että oikeesti kaikki on itselä todella hyvin, parisuhde jotenkuten voimissaan ja kaikki läheiset terveitä, talo on komia ja rahatkin kutakuinkin riittävät (vaikka tankatessa vituttaa aina niin vietävästi). Silti tuppaa itkettämään, joskus se tulee yks kaks työpöydän ääressä, joskus sittarissa. Kerran tuli pirssissä, niin että meinasi punainen paholainen mennä ojaan. 
Miksi se on niin vaikea olla onnellinen niistä ihanista asioista mitä elämässä jo on? Onni on yksinkertaista ja toisille ei niin itsestäänselvää. Meidän ei tarvitse elää diktatuurissa tai sodan varjossa, me saamme kuuluttaa maailmalle mielipiteemme pelkäämättä julkista lynkkausta. Meillä on ruokaa ja vettä, enemmän kun pystymme kuluttamaan. Voimme ostaa kaupasta, mitä ikinä mieli tekee. Miksi sitten toiset saa ja minä en?

Ompas diippiä. Menisin saunaan, jos se olis valmiina. Jouluksi se on luvattu. Mummikin odottaa jääkaapissa, vain ja ainoastaan sitä hetkeä.

Kai se tästä. 


8 kommenttia:

  1. Voi sinuu! Samoja mietin itsekin välillä; pelkoa ja huolta asioista joihin ei välttämättä voi vaikuttaa.
    Jos noita kilsoja ei mein välissä olis satoja niin mein sauna lämpenis aina kun sulla olis tarvetta ;) sauna, terva, viina you know. Tosin mummia ei löydy kylmänä, mutta bisset tarjoisin :D
    Halirutspuss!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hali sinnekin <3 Mä niin tulisin sun vihdottavaksi, jos se vain olisi mahdollista! Varsinkin noilla lääkkeillä, lähtis se kuppakin :D Toisin kyllä ton mummin! Ja olsa se vasta poikaa onkin :) Virtuaalisti olkaamme siis toistemme tukena!

      Poista
  2. Niinpä, syviä aatoksia. Ja niiiiiin tuttuja, vaikka mulla on ikää mittarissa vasta himppasen -30. Mutta ei kai se elämän tuoma kaihoisuus katso niinkään niitä muutamia kuukausia tai vuosia, vaan on pikemminkin ajanjakso, jossa asiat alkavat kasaantua. Tai sitten kyseessä on useiden asioiden summa, kasa pysäyttäviä asioita jotka pakottavat pohtimaan omaa olemassaoloaan ja onnellisuuttaan. Tunnustan myös nieleskelleeni kauppajonossa, tihrustaneeni autossa, joskus on pakko sulkea radio kun jokainen renkutus pistää ahdistamaan. Mutta sitten muistan että aurinko nousee aina huomennakin, kaikki on oikeasti ihan hyvin. Asia kerrallaan, ei ole hätää. Tää on varmaan osa sitä kuuluisaa elämänkokemusta jota me ollaan tässä hakemassa tällä ajatuksissa rypemisellä? ;) Tsemppiä sinulle, ja kiitos että jaoit myös tällaisen postauksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka viestistäsi! En osaa edes vastata, viestisi on niin täydellinen. Jotenkin sitä kaipaa joskus oikeutta omiin tunteisiin ja yllättävän paljon tämä "vieraiden ihmisten vertaistuki" auttaa. Että tietää, ettei ole yksi ajatustensa kanssa tässä täydellisessä (blogi)maailmassa. Kai kaikissa "kymmenissä" se oma ongelmavyyyhtinsä on, jotenkin on tullut vain elon rajallisuus tässä viime aikoina vastaan. Iloa viikonloppuusi!

      Poista
  3. elämä on. koitan itsellein muistutella juuri noita kiitollisuuden asioitan. toisina päivinä se onnistuu paremmin kuin toisina.
    viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän tää on :) Positiivisella tsempillä viikonloppuun <3

      Poista
  4. Niin.. Samoja asioita täälläkin pohditaan. Joka päivä. Monet sun kirjoittamista asioista, tai hitot, koko teksti olis voinut olla mun päästäni. Joskus sitä huomaa, et oma ajatusmaailmakin on ajoittain jo ihan vääristynyt kun haluaa niiiiiiin kovasti eikä saa sitä mitä haluaa. Ei sais vertailla, mutta sulla on se talo josta mä vielä haaveilen. Ja meillä molemmilla on ihanat tytöt. Pitäis osata nauttia heistä eikä vain murhetia tulevia, menneitä, nykyisiä...
    Tsemppiä ja valoisia ajatuksia syksyn synkkeneviin päiviin. Hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAMA! Mä pelkään sitä eniten, että katkeroidun oikein koko rahalla ja muutun kärttyiseksi akaksi, joka en oikeesti ole! Kiitos samoin sinne NorppaStiina, kynttilän valoa ja lämpimiä ajatuksia, nautitaan tytöistä!

      Poista

Kiva kun jätät viestiä!