tiistai 30. heinäkuuta 2013

56 vuotta sitten...

... mummoni äiti täytti 50 vuotta. Hän sai lahjaksi Sieväsiltä sokeripihdit. Nyt sokeripihdit ovat minun kaapissani, kovin vähällä käytöllä tosin. Voi kun tulisi vielä eteen niin arvokas juhla, että voisi kattaa nämä pöytään (pienen kiillotuksen jälkeen).  


Vuosia ennen viiskymppisiään juhlittiin myös jotain muuta tärkeää, siitä minulla on  muistona muiden aarteiden joukossa on hääkuva. Miksiköhän mummulla oli musta mekko? Ehkä se oli piian ainoa juhlava (ja paras) puku hääpäivään. 


Tässä on viime aikoina mietityttänyt muutenkin menneet ja tulevat, elämän rajallisuus ja ikävät yllätykset. Omat vanhemmat ja heidän vanhempansa ja vielä heidänkin vanhempansa. Miten tässä kaikki on yhtä jatkumoa. Oma lapsi, päivä päivältä isommaksi kasvava, aina vähemmän äitiä tarvitseva. Pari vuotta niin se huitelee jo itsekseen kaverilta toiselle. Yritän puristaa ja pitää kainalossa ja muistaa sen hetken ainiaan ja sanoa tälle, että ole aina mun pieni tyttö.  Täytyisi olla onnellinen hetkessä ja elää tätä päivää. Miksi se on niin vaikeaa? 

(Edit. Edellisen kirjoitettuani tuli ihan hillitön itkukohtaus. Onneksi lapsi katsoo Leijonakuningas kakkosta ja mies jossain pihahommissa, miten tämänkin niille selittäis jos jäis rysän päältä kiinni tässä poraamassa!)

(postaus ajastettu)


10 kommenttia:

  1. Musta hääpuku on ollut käytössä aika pitkään, varsinkin maaseudulle valkoinen rantautui myöhemmin. Ihania muistoja sinulla säilössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Äärelä :) Enpä ole tuotakaan tiennyt, jotenkin sitä pitää valkoista niin itsestäänselvyytenä (nykyisin) !

      Poista
  2. No nyt määkin itken! Sniiif! Kiitti vaan. ;) Ei vaan, mietin itse tosi usein samoja juttuja. Ja tuskailen arjen vaatimuksissa, ja sitten ahdistun kun "pitäis muistaa nauttia kun lapset on pieniä". Joojoo, mut ei se oo aina helppoo kun kaikki mankuu ja marisee ja väsyttää ja ärsyttää. Ja illalla kun talo hiljenee, kelailen näitä ja vetistelen. ...Naiset... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, niin totta! Ja tää on niin tyypillistä meille (vetisteleville) naisihmisille. Täysin samoilla linjoilla tuon arjen pyörittämisen kanssa, vaikka mulla nyt on vain tuo yksi... Etukäteen jo hieman ahdistaa tuleva syksy töineen ja hoitoineen. Lapsi onneksi viihtyy hoidossa superhyvin, samaa ei voi sanoa musta ja töistä :D

      Poista
  3. Ota sokeripihdit käyttöön, jos vain raaskit. Niillä voi vaikka nitistää teepussia. Mua ärsyttää jemmata jotain tavaroita erityisiä päiviä varten. Kivampi naattia niistä perusmaanantaina.

    Kyllä kunnon itkuntöräytykset tekee vaan hyvää ja elämä jatkuu.

    Hali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear Eve, puhut vähän, mutta asiaa. Taas. Kiitos :)

      Poista
  4. Ilman tällaistä kehitysvaihetta ihminen ei kypsy. Kun alkaa tajuta , miten lyhyt on ihmisen elämä, on yleensä vuosia takana enemmän kuin edessä. Nuo ajatukset ovat itsellenikin tuttuja. Minusta ne valmistavat jo kauan ihmistä omaan kuolemaansa. Alkaa ihmetellä vuodenaikoja, miten tulevat aina uudet kesät, uudet talvet.Syntyvät uudet sukupolvet, vanhat väistyvät, elämän kiertokulku jatkuu.Ajatus on lohdullinen.

    Löysin tämän Maaria Leinosen runon eräästä blogista, se iski minuun täysillä, lainaan sen iloksi kaikille:


    Kun kuljet tässä kesässä, tässä maisemassa,
    pane muistoon apilaniityt ja lammet lumpeineen
    Ja kaikki sydämen laulut ja usko huomiseen.

    Terveisin Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Raija, kiitos viestistäsi! Luin sen monta kertaa ja ei kukaan olisi voinut kiteyttää paremmin tuota postaukseni sanomaa, mitä yritin sanoa. Sinä sen sanoit! Kiitos.

      Poista
  5. Ihania aarteita! Ehdottomasti vaan sokeripihdit käyttöön kiillotuksen kautta. Huomasinpa mielenkiintoisen yksityiskohdan, että nuo pihdit on ostettu mun kotikulmilta. :D Kyseinen liike on muuten edelleen pystyssä. Ja tuosta hääkuvasta täytyy sanoa, että ihmiset on ennen ollu kyllä tyylikkäitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Saara! Ihana kuulla, että bongasit tuon yksityiskohdan! Kiva kuulla :)
      Ihmiset ovat olleet luonnollisempia, kuvauskalusto varmasti pehmeämpi kuvattaville :)
      Jotenkin sympaattisia nämä vanhat hää- ja muut kuvat...

      Poista

Kiva kun jätät viestiä!