En tiedä, seurasiko teistä monikaan Yle Teemalta tullutta Iskelmä Suomea?
Minä katsoin joka jakson, "livenä" ja uudelleen Areenasta (monta kertaa). Uskomaton matka suomalaisuuteen ja siihen liittyvään elämään, melankoliaan, nuoriin naislaulajiin, iskelmätaivaan ikitähtiin ja kaikkeen siihen traagistuuteen, mikä laulavan keikka-artistin työnkuvaan liittyy...
Olin joka jakson jälkeen ihan tulessa ja hapoilla ja kylmillä väreillä...
Kelasin uudelleen ja uudelleen erilaisten artistien elämää ja peilasin Suomea niiden kautta. Tutustuin Olavi Virran, Jamppa Tuomisen, Lailan, Carolan tuotantoihin. Ymmärsin Eino Grönin, Kari Tapion, Kaj Lindin, Irwinin, Katri Helenan ja Paulan. Tiedostin Erik Lindstömin, Rauno Lehtisen, Unto Monosen, Eemil Reteen ja Kassu Halosen vaikutuksen suomalaiseen musiikkiin ja ennen kaikkea isklemään. Siihen, mikä niin monille meistä on jo ihan kirosana; suomalainen iskelmä . Miksi siinä on niin kovin negatiivinen kaiku? Matti ja Teppo sekä Frederik ovat kiertäneet lavoja kauemmin kun moni meistä on ollut tässä maailmassa.
Äärettömän sympaattinen Aarre Elo sanoi Brita Koivusesta: "Britan ei tarvinnut sanoa kuin päivää, niin se svengasi jo ihan täysillä".
Suosittelen kaikille Yle Areenaa ja näitä Iskelmä Suomen jaksoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätät viestiä!