sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Aina ei voi onnistua...

En tiedä, mitä tapahtui... Sukat ovat niin eri kokoiset kun olla vaan ja voi. Lisäksi tuo minisukan vihreä osa on ihan kamalaa siksakkia. Koira söi langan poikki ja sekoitti kutimen, sitä kun yritin pelastaa, homma meni ihan persiilleen... Lisäksi langan loppuosa oli ihmeellistä, siinä oli paljon sellaista paksua höttöä, jolloin tuli tosi epätasaista jälkeä. Lisäksi huomasin kärkikavennuksia tehdessäni, että resorissa juoksee yksi silmukka ihan missä sattuu.... AAARGH, ihan niinkun kännissä kudottu sukka! Nämä ovat ihanaakin ihanapaa Baby Alpaca Silkiä ja yösukaksi tarkoitetut. Harmittaa niin paljon, että tungin nämä kaapin perälle ja parantelen tuon toisen joskus. Jos viitsin. Kuva on armollinen (ja huono), siinä ei näy koko karmeus.




























Fiikus se vaan rehottaa ja tekee uutta lehteä niin ettei perässä pysy! Katkaisin taas yhden oksan. Edellinen oksankatkaisu ja istuttaminen esitelty kesän alussa täällä.


4 kommenttia:

  1. Voi miten somaa ja lohduttavaa. Itse en osaa kutoa mitään ja koulun käsityötunnit ovat painajaisena muistissa.....kireää lankaa, erikokoisia sukkia....!!! Se, että osaavillekin voi käydä näin on minulle niin lohduttavaa :) Ihanat värit olit valinnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään voi (ihan helpostikin) tapahtua paljonkin sukkia tekevälle näitä mokia, turha tässä on alkaa henkseleitä paukutteleen :D Ja ihana kuulla, jos tämä lohduttaa - hyvä :) Se oli osin tämän postauksen tarkoituskin, ettei kaikki todellakaan mene sukkapuikkorintamalla niinkun pitäisi...! Siinä vaiheessa kun koira söi tota vihreetä kerää, tiesin jo ettei tää nyt ihan nappiin tuu meneen :D

      Poista
  2. Osaisinpa tehdä edes tuollaiset! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No home without you blogissa oli mielettömän hyvät ohjeet! Ei muuta kun kudinkaupoille :)

      Poista

Kiva kun jätät viestiä!