sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vihdoin lunta!

IHANAA! 
*s n o w*

Viime vuosi oli superluminen, olin jo ihan kypsä siihen lumentuloon. Tämä vuosi tuntuu olevan ihan päinvastainen, lunta ei laisinkaan. Paitsi nyt! Toivottavasti pysyy maassa ja sitä tulisi lissää. En enää koskaan soimaa lumentuloa, niin kurjaa tämä pimeys oli! Lumi kuuluu talveen yhtä lailla kun sahti juhannukseen. No niin, se siitä - oli vain pakko hehkuttaa!

*********

Aloitin tammikuussa perinteisen kiristelyn. Jätin syntisen elämän taakseni ja keskityn hyvinvointiin ja laihtumiseen - nyt hei oikeesti. Sen enempää koko new life -asiasta uhoamatta täällä julkisesti, paljastan että ostin tälläistä jauhetta; se on Vehnäoras -ravintojauhetta. Se luultavasti poistaa finnit, nännit ja näppylät ja tekee terävät olkapäät. Tai sitten ei. En osaa päättää, onko tälläinen Uudesta-Seelannista asti roudattu jauhe mun mielestä ihan humpuukia vai onko tästä jotain hyötyäkin. Tiedättekö te? No juon ton leväpulverin (sanon sitä leväpulveriksi kun siitä tulee vihreää linimenttiä, joka maistuu ihan mudalta) nyt loppuun, maksoikin miltei 15 eur tuo purkki. 
(Muistatteko muuten tuon puisen rasian?)




Päätin myös, että rasvaan itseni aina suihkun jälkeen. Täällä on kasaantuneena jos jonkinmoista lotionia, laidasta laitaan - luksuksesta markettikamaan. Totuushan tässä on se, että 35 rajapyykkeröinen häämöttää ja poden kohtuu heviä ikäkriisiä, elämäni ensimmäisen kerran. Tämä vartalo vaatii nyt huoltoa, sisäistä (leväpulveri) ja ulkoista (ihanat lotionit).
Kevyempään asiaan... Pari vuotta sitten joulupukki toi lapselle prinsessamajan. Muutossa (siis 1,5 vuotta sitten) se hautautui johonkin meikäläisen jemmapiiloon. Lapsi oli jumppasalin lastenhoitohuoneessa niin kertakaikkisen ihastunut siellä olevaan vastaavaan sirkustelttaan, että masentui tyystin kun muisti oman pinkin unelmansa ja sanoi: "äiti, mullakin on joskus ollu siellä vanhassa kodissa sellainen prinsessateltta". No ei ollut riemulla rajaa kun tämä kaivettiin taas esille. Nyt se seilaa yläkerrassa...
 Parit joulukoristeet vielä killuvat niin kauniina, etten raaski ottaa niitä pois.
Olen vihdoin teettämässä ompelijalla alakertaan valelaskosverhoja. Sen vuoksi täytyy roudata turha irtain kirpputorille € -kuvat silmissä.  Lakanoitakin pitäis vedellä...

Ja viimeisenä, muttei vähimmäisenä... Perheen pienin:























PS. Tervetuloa Reisku! Ja Katja vielä näin "virallisesti" :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät viestiä!