Sittarissa oli reilun kaupan ruusukimput 2 eur / kpl.
Mun olis muuten pitänyt opiskella floristiksi. Rakastan kukkia, kimppujen sitomista ja kauniiden asetelmien tekoa. Tässä nyt yhtään kehumatta itseäni, olen ihan liian luova ja suurpiirteinen nykyiseen ammattiini. Ette vissiin uskoisi, että pyörittelen numeroita / laskuja / exceleitä päivät pitkät. Minä joka sinnittelin lukion lyhyen matikan ihan nippa nappa läpi. En olisi koskaan uskonut, mitä teen "isona", no niitä numerohommia.
Ihailen ihmisiä, jotka alkavat opiskelemaan ihan toista alaa aikuisiällä. Mutta millä sitä yhtäkkiä lähdetään opiskelemaan kun on asuntolainat niskassa? Säännöllinen palkka joka kuukausi on ihan elinehto (ja vakkarityö näinä aikoina sellainen juttu, josta olisi pidettävä kiinni kynsin ja hampain). En tiedä, mutta jotain tässä nyt täytyisi keksiä.
Sun sanat on ihan suoraan mun ajatuksista! Tosin, minä pyörittelen vain välillä numeroita. Ihmisen työura on aika pitkä - oon huomannut. Olis aika siistiä jos oikeesti vois tehdä jotain sellasta, mistä ihan tosissaan tykkää. Aika mahdotonta on tästä yhtäkkiä velallisen ryhtyä opiskelemaan tai kutsumusammattinsa perään haikailemaan. Tsemppiä sulle! Toivottavasti keksit jotain huippua! :)
VastaaPoistaNappiteksti Pizzicato! Tässä olisi vielä 30 vuotta (ellei enemmänkin!?) työuraa jäljellä, joten täytyisi sen mielekästä olla :D Kaiken lisäksi mua ahdistaa ajatus, että istuisin (samoin kun nyt) 8h päivässä persiilläni koneen edessä 30 vuotta tästä eteenpäin...
PoistaVoishan sitä tietysti ukolle ehdotella, että haluan nyt opiskella ja tee sä vähän edemmän duunia :D Voipi olla, ettei naurusta tulis loppua...
Niiiin, kyllähän se palkattomuus kirpasee, mutta minä tein ensin sen ratkasun että jäin töistä pois, koska nuorimmainen siten pääsi eskariin joka on tuossa vieressä, muutoin se olisi ollut päiväkodissa ja hän on ollu vaan perhepäivähoidossa... paljon ois tullu muutoksia pojan elämään, joten uhrasin työni tähän. Toki palkkanikaan ei päätä huimannut ja nyt ei tarvitse maksaa hoitomaksua. Samalla kun olen vapaalla, opiskelen avoimessa yliopistossa ja haaveilen unelmatyöstä jota en eehkä koskaan saavuta mutta nyt vuoden nautin käsillä tekemisestä kotona ollen. Monesta joutuu nyt luopumaan rahan takia mutta uskon että se kannattaa. :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä Kaisa! Teillä loksahti palat kohdalleen ja kaikki varmasti hyötyvät :) itse teen neljäpäiväistä työviikkoa, joten se tuo hieman enemmän vapaata ja vie tosin dollareita... Mutta ei kaikkea voi rahassakaan mitata. Toisaalta minusta olisi kurjaa, että mies joutuisi vastuuseen taloudesta täysin.
PoistaToisaalta nämä on juuri niitä valintoja, joita "perhekunnat" pohtivat ja löytävät parhaimman ratkaisun itselleen.
Hyvää syksyä ja kiva kun laitoit kommenttia :)