Maailma muuttuu, mennään mukana!

 

 

Maailma muuttuu eskoseni!

 

Kun minä olin kuusi-vuotias, kuuntelin c-kasetilta tai LP -levyltä  mörköoopperaa tai aatsipoppaa, joskus känkkäränkkää. Ei ollut eskaria, ei ekaluokkalaiselle iltapäiväkerhoa. Pikkukakkonen oli lähestulkoon ainoa piirretty, joskus kai tuli telkusta myös jotain pätkiksiä? Missään nimessä ei tullut kuuloonkaan, että olisin saanut korvikset (sain korvikset hei rippikoulun käytyäni!!). Meillä oli kotona vihreä puhelin, jossa oli pyöreä pyörityskiekko - luonnollisestikaan kännykästä ei tiedetty tuon taivaallista. Autossa ei ollut turvaistuinta, muistelen jopa, että isän sinisessä kuplavolkkarissa ei ollut edes takapenkillä turvavöitä (sain kuunnella autossa mökin pihalla Matti Eskon kasettia auton kasettisoittimesta...). Ei ollut pyöräilykypärää, yskänlääke maistui myrkylle, legot oli vain perusväreissä (usein myös jumissa patterin välissä), VHS videoita (joskus jopa koko sitä masiinaa!) lähdettiin vuokraamaan bussilla kaupungista, kaikkien tiedot löytyivät tiiliskivenpaksuisesta puhelinluettelosta.

 

Kuusikesäinen lapseni kuuntelee mm. Haloo Helsinkiä ja Cheeckiä, hänellä on DVD-levyä niin paljon, että voisi oman vuokraamon perustaa. On pelit ja pensselit. Korviksia on vinguttu jo vuosi (vielä ei otettu, mutta luultavasti kesällä nekin otetaan.). Ensimmäisen kännykän hän sai eilen.

 

Paljon oli hyvää omassa lapsuudessani, mutta paljon on hyvää myös lapseni lapsuudessa, maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Toki kaikki vanhemmat tekevät ratkaisunsa näissä asoiossa oman katsomuksensa mukaan, mutta vaikeetakin on elää "niinkuin ennenvanhaa" näinä päivinä.

 

Lapsi siis sai kännykän, kävi isänsä kanssa ostamassa. Ensimmäinen teko kännykällä oli soitto äidille töihin <3 Heti perään alkoi valokuvaus ja ensimmäinen kuva oli uusista tennareista. Jota äiti tietysti muokkasi, Instagramilla.