keskiviikko 7. elokuuta 2013

Virkkaa tässä nyt sitten



Perheen pienin on niin läheisyydenkaipuinen... 
16 kiloa ylipitkää, honkkelia koipea ja lepattavia korvia. 
Kauhulla odotan, minkä kokoiseksi se vielä kasvaa.

***** 

Peiton pitsireunuksen olen purkanut jo kahdesti,
en näköjään osaa päättää, minkälaisen siitä haluaisin. 
Lähdin taas liikaa soitellen sotaan.

Keep it simple.

8 kommenttia:

  1. Ääh,yksin virkkaaminen onkin niiiin tylsää;)

    (Laittelen sulle tässä sitä s,postia,en unohtanut sun ihania korttejas vaan meillä levis viikonloppuna kone ja sain sen tänään takaisin käyttöön)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tänään tsekkasin postin ettei oo Kirsistä viä kuullu mitään :)
      Eihän sitä yksin virkkaile Ellikään!

      Poista
  2. Wau, oot päässyt jo reunavirkkauksiin asti! Congrats! Kivempaahan se on kaverin kanssa virkkailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grazie Pizzicato :)
      Palat valmistuivat loppujen lopuksi vähän kuin varkain ja viime viikonlopun vietin lankojen päättelemisessä (niin ÄRRRRSYTTÄVÄÄ hommaa, you know!). Tarkoitus olisi tehdä reunapitsiä ainakin 2 kerrosta, kyllä siihenkin saa aikaa (ja lankaa!) uppoamaan :) Ensi viikolla pitäisi olla valmis.

      Poista
  3. Ompas söpöläinen koissu ja kauniin värinen peitto! Ihanaa kun on virkkaus seuraa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iina! Hieman vaan meinas tulla lämmin tuossa kun ulkona olis sellainen kostea, trooppinen keli, peitto villainen ja tuo liikkuva lämpöpatteri vielä... :D

      Poista
  4. Ihana virkkauskaveri sulla! <3 Vähänkö olet ahkera, kun jaksat virkata noin isoja juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon itsekin oikein ihmeissäni, kuinka tää projekti ei ole tihkaissut oikein missään vaiheessa :) Dora on kyllä ihana lämpöpatteri parasta seuraa ever ;)

      Poista

Kiva kun jätät viestiä!