Perheen pienin on niin läheisyydenkaipuinen...
16 kiloa ylipitkää, honkkelia koipea ja lepattavia korvia.
Kauhulla odotan, minkä kokoiseksi se vielä kasvaa.
*****
Peiton pitsireunuksen olen purkanut jo kahdesti,
en näköjään osaa päättää, minkälaisen siitä haluaisin.
Lähdin taas liikaa soitellen sotaan.
Keep it simple.
Ääh,yksin virkkaaminen onkin niiiin tylsää;)
VastaaPoista(Laittelen sulle tässä sitä s,postia,en unohtanut sun ihania korttejas vaan meillä levis viikonloppuna kone ja sain sen tänään takaisin käyttöön)
Just tänään tsekkasin postin ettei oo Kirsistä viä kuullu mitään :)
PoistaEihän sitä yksin virkkaile Ellikään!
Wau, oot päässyt jo reunavirkkauksiin asti! Congrats! Kivempaahan se on kaverin kanssa virkkailla :)
VastaaPoistaGrazie Pizzicato :)
PoistaPalat valmistuivat loppujen lopuksi vähän kuin varkain ja viime viikonlopun vietin lankojen päättelemisessä (niin ÄRRRRSYTTÄVÄÄ hommaa, you know!). Tarkoitus olisi tehdä reunapitsiä ainakin 2 kerrosta, kyllä siihenkin saa aikaa (ja lankaa!) uppoamaan :) Ensi viikolla pitäisi olla valmis.
Ompas söpöläinen koissu ja kauniin värinen peitto! Ihanaa kun on virkkaus seuraa. :)
VastaaPoistaKiitos Iina! Hieman vaan meinas tulla lämmin tuossa kun ulkona olis sellainen kostea, trooppinen keli, peitto villainen ja tuo liikkuva lämpöpatteri vielä... :D
PoistaIhana virkkauskaveri sulla! <3 Vähänkö olet ahkera, kun jaksat virkata noin isoja juttuja :)
VastaaPoistaOon itsekin oikein ihmeissäni, kuinka tää projekti ei ole tihkaissut oikein missään vaiheessa :) Dora on kyllä ihana lämpöpatteri parasta seuraa ever ;)
Poista