torstai 9. tammikuuta 2014

Luomisen tuskaa

Nyt ei mene nappiin. 

Jatkoin vuodenvaihteessa viime syksynä keskenjäänyttä baktushuivia. Sain sen miltei loppuun, kun huomasin, että kavennukset ovat ihan eri paria levennyksien kanssa - if You know what I mean. Baktuksen pitäisi olla siis iso, leveä kolmio (kuten esim nämä täällä). Minun baktukseni ei sitä tällä kertaa ollut. Raivon vallassa purin koko paskan, olinhan siihen tuhlannut kohtuullisen monta tuntia ja itku melkein tuli. En edes tajunnut kuvata sitä. Lanka oli ihanaa ja siitä olisi tullut niin ihana, muhkea huivi...



Tämän episodin jälkeen ajattelin, että nyt tehdään jotain pienempää. Mulla on ihanaa alpakkalankaa jemmassa - teen pipan. Raidallinen ja etenkin mustavalkoinen on nykyään niin muodikasta ja mäkin haluan olla muodissa mukana, vedän kirjaimellisesti hatusta kun alan nyt kutoon itselleni tätä raitahommaa.  Ja tein, purin, tein, purin... Parempi on pysyä omassa, jämähtäneessä moodissa tai mennä Stockmannille ostamaan joku ihanan kallis, beige, ehkä palmikkoinen pipa, jossa on minkin perskarvoista tehty tupsukka. Tuo raitainen päässäni näytän siltä kun ihmiskehon jatkoksi olisi laitettu ampiaisenpesä. Toi resorikin on ihan kamala. Vastaanotetaan kivan beanien kutomisohjeita. Tästä maltoin silti ottaa kuvan ennen purkamista. Vierellä kyyhöttää monella kerällä purettu baktus. 

Mua huvita taas mikään.

2 kommenttia:

  1. Kaikki sympatia puolellasi! Jos nyt joutuisin purkamaan huivitekeleeni, niin itkeä tihruuttaisin monta päivää. Tsemppiä taas uuden aloitukseen :) . Surkuhupaista.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kipa <3
      Mua niin harmittaa toi huiviloinen... Meinaan tänään aloittaa huivin uudelleen, ostin isommat puikotkin, jos ne olisivat tuolle langalle paremmat. Olen vaan niin impulsiivinen, että teen eka ja mietin vasta sitten!

      Poista

Kiva kun jätät viestiä!