perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ilo, elo ja suru


Viikon sisällä on ollut elämä koko kirjossaan.
On ollut iloa, toivoa, hyvyyttä ja onnea, mutta on ollut myös surua.

Kuoleman hyväksyminen osaksi elämää on niin vaikeaa.
Vaikka sitähän elämä on; syntymistä, elämistä ja kuolemista, kaikki yhtälailla luonnollista.
Minä niin haluaisin uskoa, että tapaamme läheisemme vielä joskus.

Nautitaan elämästä nyt kun se meillä on; rakastetaan ja ollaan yhdessä. 
Tapellaan kun siltä tuntuu, mutta aina nukkumaan mennessä viimeistään sovitaan. 
Niin kliseistä kuin se on, mutta pysähtymisen hetkellä kaiken näkee taas kirkkaammin. 

Iloa, enkeleitä ja toivoa jokaisen viikonloppuun!



14 kommenttia:

  1. Kiitos samoin sinulle. Ja osanottoni ♥

    VastaaPoista
  2. Voimia, iloa ja enegriaa pienistä hetkistä! <3 osanottoni.

    VastaaPoista
  3. Voimia surun keskelle ❤️ Iloa ja eloa viikonloppuun ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos happystarhome ja lämpimästi tervetuloa <3 Yleensä täällä on iloisempi meininki, sitä seuraavaksi :)

      Poista
  4. Entä jos kuoleman jälkeen ei tavatakaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitä kun ei me kukaan täällä tiedetä :(

      Poista
  5. Syntyminen on iloinen asia, elämä on kovaa ja haastavaa ja kuoleminen on perseestä.
    Elämä alkaa itkulla ja päättyy itkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta onhan se aika syntymän ja kuoleman välissä myös (haastavan lisäksi) ihanaa, antoisaa ja värikästä! Kuolema voi olla myös kaunis, mutta jos elämä loppuu kesken kun kuitenkin elämänhalu olisi suuri, niin se on vain niin raastavaa ja sydäntäsärkevää. Kaikilla meillä on oma polku kuljettavana, alkuineen ja loppuineen...

      Poista

Kiva kun jätät viestiä!