Viikon sisällä on ollut elämä koko kirjossaan.
On ollut iloa, toivoa, hyvyyttä ja onnea, mutta on ollut myös surua.
Kuoleman hyväksyminen osaksi elämää on niin vaikeaa.
Vaikka sitähän elämä on; syntymistä, elämistä ja kuolemista, kaikki yhtälailla luonnollista.
Minä niin haluaisin uskoa, että tapaamme läheisemme vielä joskus.
Nautitaan elämästä nyt kun se meillä on; rakastetaan ja ollaan yhdessä.
Tapellaan kun siltä tuntuu, mutta aina nukkumaan mennessä viimeistään sovitaan.
Niin kliseistä kuin se on, mutta pysähtymisen hetkellä kaiken näkee taas kirkkaammin.
Iloa, enkeleitä ja toivoa jokaisen viikonloppuun!
Kiitos, samoin sinun päiviisi♥
VastaaPoistaKiitos viestistäsi Irmastiina <3
PoistaKiitos samoin sinulle. Ja osanottoni ♥
VastaaPoistaKiitos Kipanen <3
PoistaVoimia, iloa ja enegriaa pienistä hetkistä! <3 osanottoni.
VastaaPoistaJuuri näin Norppastiina, kiitos <3
PoistaVoimia surun keskelle ❤️ Iloa ja eloa viikonloppuun ❤️
VastaaPoistaKiitos happystarhome ja lämpimästi tervetuloa <3 Yleensä täällä on iloisempi meininki, sitä seuraavaksi :)
PoistaTainalle ISO <3
VastaaPoistaEntä jos kuoleman jälkeen ei tavatakaan?
VastaaPoistaNiin, sitä kun ei me kukaan täällä tiedetä :(
PoistaSyntyminen on iloinen asia, elämä on kovaa ja haastavaa ja kuoleminen on perseestä.
VastaaPoistaElämä alkaa itkulla ja päättyy itkuun.
Mutta onhan se aika syntymän ja kuoleman välissä myös (haastavan lisäksi) ihanaa, antoisaa ja värikästä! Kuolema voi olla myös kaunis, mutta jos elämä loppuu kesken kun kuitenkin elämänhalu olisi suuri, niin se on vain niin raastavaa ja sydäntäsärkevää. Kaikilla meillä on oma polku kuljettavana, alkuineen ja loppuineen...
Poista