torstai 20. elokuuta 2015

Maaseudun yö

Yksi asia, mitä maalla-asumisessa rakastan, on öinen hiljaisuus...
En muista, tuliko tänne kirjoitettua, mutta noin vuosi sitten olimme yötä siskoni luona, hän asui Helsingissä  Mannerheimintiellä. Tulimme häistä hieman ennen puolta yötä ja kävimme maate. Oli todella kuuma elokuinen yö, joten meidän oli miltei pakko nukkua ikkuna auki. Lapsi nukahti soffalle samantein, mutta me miehen kanssa tuskaisina hikoilimme ja pyörimme. Meni ratikkaa, autoa, känniläisiä, ambulanssia ja kaikesta kuului jotenkin hirveän kova melu! Joskus 4-5 välillä oli pieni hiljainen hetki, mutta sen jälkeen alkoi taas aamuliikenne ja peli oli menetetty.
Kysyin siskolta, miten ihmeessä hän pystyy siellä nukkumaan, mutta kaikkeen kuulemma tottuu - oikein hyvin siis!

 
 
Eilen illalla kun ummistin silmäni, avonaisesta ikkunasta kuului jostain kaukaa koiran haukku - muutoin ei yhtään mitään. Mietin Mannerheimintietä ja ristin käteni, että luojan kiitos, olen paikkani tässä maailmassa löytänyt. Onneksi meillä kaikilla on vapaus ja mahdollisuus valita, missä mieli lepää. Toiset viihtyvät ytimen sykkeessä ja toiset metsätöllissä korvessa - useimmat jossain siinä välillä.

 

EDIT.  Mitä tulee yöuniin, olen aina nukkunut kuin tukki. Viime viikkoina ( = loman jälkeen) on mieli ollut ihmeellisen levoton. Töissä tulossa isoja muutoksia ja oman kohtalon tuloksia odotellessa aika tuntuu olevan piinaavan pitkä... Neuvottelut venyvät ja venyvät ja venyvät ja venyvät. Olo on kuin löyhässä hirressä ja unet ovat jo täysin omaa luokkaansa. Not nice at all!

8 kommenttia:

  1. Onneksi sinulla on niin ihanat maisemat ja hämärän kauneus, josta hakea voimaa jos uni ei tule <3 Vaikka ei se toki kovin kauaa kanna. Minä asun pikku kaupungissa, öisin melko hiljaista. Joskus kaupungissa käydessä/yöpyessä minä tavallaan nautin öisestä hurinasta - mutta hetkellisesti vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen aikoinani asunut ihan Tampereen keskustassa, rautatieaseman vieressä, eikä se meno silloin haitannut lainkaan :) Kai se on tottumiskysymys. Moni onkin sanonut, että kaupungin äänet tuntuvat rauhoittavalta. Usein meillä on talvella jopa niin pimeää, ettei kuulekaan mitään :)

      Poista
  2. Öinen hiljaisuus on kyllä kullan arvoista!
    Muuten mun blogissa on arvonta vielä muutaman tunnin. Tervetuloa kurkkaamaan, jos et ole vielä osallistunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on Micu juuri näin! Hitsit nyt myöhästyin arvonnasta, mutta mulla on aina niin onneton säkä, että olisi kuitenkin jäänyt luu käteen :)

      Poista
  3. Jännä juttu tuo tottuminen.
    Asuin aikoinani Rodoksella, lähellä keskustaa ja nukuin äänimaailman vuoksi hyvin. Mopot, musiikki, puheensorina - ne loivat turvallisen tunteen. Kun muutin takaisin Suomeen, asuin aluksi vanhempieni luona maalla ja kärsin suuresti hiljaisuudesta. En ollut tottunut niin aavemaiseen hiljaisuuteen ja se suorastaan ahdisti.

    Nykyään herään pieniinkiin ääniin ja kaupungissa en taatusti saisi unta.
    Kaikkeen tottuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin juuri! Luulisin, että Rodos by Night ei ole se hiljaisin vaihtoehto :D :D
      Sama juttu kait pimeyden kanssa. Täällä ei ole talvisin kun muutama hassu katuvalo ja ensimmäisen talven olin ihan paniikissa. Nyt nämä jälkimmäiset talvet - ei haittaa enää lainkaan :) Tai helppo se on nyt kaiken tämän valon keskellä huudella, katsotaan sitten marraskuussa :D

      Poista
  4. Toi oli hyvin sanottu - niin pimeää ettei kuulekaan mitään! Tiedän mistä puhut! Tosin, meillä ei ole ihan niin pimeää eikä hiljaistakaan, pientä kohinaa kuuluu aina, mutta ah, autojen ym. meteliä ei tartte kuunnella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se todellakin tuntuu siltä :) On viime yönäkin joku tipunen vain kujersi metsässä...

      Poista

Kiva kun jätät viestiä!