Kirppuja

Se(kin) hyvä puoli tässä muuttamisessa on ollut, että olen lopulta oivannut ettei jokaista ihanaa pelti- tai lasipurkkia tarvi ostaa (vaikka sais NIIN halvalla), koska ne ei yksin kertaisesti 

a) mahdu mihinkään b) niillä ei tee mitään (kun niitä on siis tarpeeksi).

Toki edelleen teen hankintoja, mutta sellaisia mitä todella tarvitsen. 

Heh, heh :)

Niinpä olen keskittynyt omiin ja murun vaatehankintoihin. 

Itselle ei ole mitään kyllä löytynyt aikoihin, mutta lapselle aina onneksi löytyy

* ReimaTecin takki 10 eur

* Adidaksen verkka-asu 5 eur (tää oli löytö, koska toi on kuin uus!)

* Kappahlin raitapaita 1 eur

* H&M legginssit 0,80 eur

* kesäinen mekko 1,50 eur

Toi Adidaksen verrka-asu toi mun mieleen mun oman edellisen Adidas vaatteen vuodelta miekka ja käpy. Kolmiraitaverkkarit, sellaista säämiskämatskua. Siniset, joissa oli punaiset raidat. Jumaleissön kun ne oli silloin komiat!

Tervaleppä

Rakentaja on tehnyt viime päivät meille saunaa.

Siitä on jäänyt paljon yli tuollaista tietyn mittaista panelinpätkää.

Hän siinä niitä pyöritellessään sanoi, "teen sulle näistä sellaisen kivan korurasian".

Noh, ei siitä korurasiaa tullut, mutta tosi kiva kumminkin!

Menee köökkiin :)

Meillähän on näitä panelinpätkiä vielä vino pino. Ties mitä kaikkee näistä tuleekaan!

Esim sellainen koppa löylytuoksuille...

Tervaleppä on muuten ihana saunassa, siitä tulee mahtava tuoksu!

Hiussalongissa...

Tuossa noin kk. sitten pikkumuru osoitti hieman mieltään ja aloitti uransa hiusmuotoilun saralla.

Leikkasi omat kutrinsa, toiselta puolelta.

No eihän siinä auttanut mikään muu kuin oikea parturi, joka sitten leikkasikin tytölle lyhyttäkin lyhyemmän kesäpolkan. Näyttää reppana vieläkin lippis päässä vähän pojalta...

Juuri sitä ennen olimme ostaneet pussillisen pinnejä ja ponnareita eikä itku ole ollut monesti kaukana, kun tämä pikkuinen Frank Provost on tajunnut, että leikkailusession tuloksena ponnaria ei saa...

Ihmettelin silloin, että mihin se sen leikatun tukkansa piilotti kun ei näkynyt kun pieniä tupsuja siellä täällä.. Ei suostunut kertomaan ja unohdin koko jutun.

Kunnes eilen Tiuhdilta lähti tukka päästä.

Ikean lasten vokkipannuun.

Jossa näkyy olevan loput tytön kutreista.

Joka on luonnollisesti ollut kuukauden päivät Brion punaisessa uunissa.

Onkohan mulla parinkymmenen vuoden päästä parturi omasta takaa..?

Kaksi pientä murusta

Kesäkuun alussa syntyi tähän maailmaan kaksi pientä poitsua.

Ihan, ihan liian aikaisin.

Miljoona ajatusta ja rukousta on pojille mennyt, peittoja kutoessa ja muutoinkin. Ja poikien vanhemmille, rakkaille ystäville. 

Keskoskaappiin ei nyt ihan heti voi tälläistä villaista unelmaa pistää. 

Mutta jos sitten syksymmällä. 

Pistä sinäkin yksi pieni uskonhippu ilmoille illalla, kaikille näille pienenpienille ihmisille, joita lastenklinikalla hoidetaan.

<3

Tuolivanhukset...

Ovat saaneet uuden elämän.

Kymmeniä vuosia vintillä, pimeässä.

Uusi elämä, uudessa talossa.

Kyllä kelpaa!

Ps. Virkkuukoukku kateissa. Se onkin kuin etsisi neulaa heinäsuosta, kun virkkuukoukkua kaivelee tän kaiken keskellä... Pitää menää ostamaan nyyhetti koukku. 

Keittiö

"Kun henki on vahva / niin vähäkin työ / riittää maailman luomiseen"

Juuri kun aloin kirjoittamaan tätä postausta, niin ratsasta soi Juicen biisi "Musta aurinko nousee".

Ja toi fraasi sopii tähän kyllä fantastisesti.

Tämä Nipsun oma pieni keittiömaailma tuloo tässä!

(Keittiön piirrustukset on esitelty täällä)

Keittiön on suunnitellut Jukka Kulmala Kauhajoelta.

Keittiö jatkuu suoraan olkkariiin ja ruokailutilaan. Halusimme, että tila jää avoimeksi, mutta kuitenkin niin, ettei koko keittiö avaudu isosta ruokapöydästä, joten tuossa saarekkeessa on tuollainen korkeampi tausta. Minä ehdotin Rakentajalle tuollaista panelointia ja hän sen siihen sitten kiltisti nakutti. Olimme tilanneet tuollaisen leveämmän tason paneloinnin päälle, se on samaa kuin tuo keittiön puutaso (koivua).

Rakennusajan suurin kriisi meinas tulla keittiötä suunnitellessa kun pidin tiukasti kiinni siitä, että tahdon arkiruokapöydän. Kuten kuvasta näkyy, sellainen on. Mutta toki myönnän nyt, että se söi laskutasotilaa (niinkun Rakentaja naama punaisena mulle huusi silloin..). Mutta you can´t have it all ja mä halusin arkiruokapöydän. Piste.

Arkiruokapöytänä meillä on Artekin klassikkoryhmä, joka on huudettu huutonetistä ja entisöinnistä olen kertonut täällä.

Uunin yläpuolella on kolo, jossa oli kuukauden verran mikro. Mutta kun me ei sitä kertaakaan olla käytetty, niin roudattiin se varastoon. Induktioliedellä kun lämpimää kaikki salamannopeasti, niin mikrolle ei kertakaikkiaan ollut tarvetta. Itse asuin aikoinaan 4 vuotta helposti ilman mikroa enkä sitä kaipaa kyllä yhtään. Mikron paikalle on luonnollisesti ladattu kaikkea mahdollista sinne kuulumatonta, mutta älkää antako sen häiritä :)

Arkiruokapöytä  yllä

Pyhäruokapöytä yllä

*****

Ja tässä alla vielä kuva, joka on otettu 23.7 2011...

Vasemmanpuoleinen ikkuna on keittiössä (arkiruokapöydän takana) ja oikanpuoleinen ikkuna on tuon pyhäpöydän takana, jos auttaa hahmoittamaan paremmin. Muurin edessä on nyt takka.

Heh, heh. Helppo naureskella tässä vaiheessa... Tuntuu kuin tuosta olisi valovuosi aikaa!

EDIT. Kun lopetin postauksen, radiosta tuli Whitney Houstonin suloäänellä lurautettu "The greatest love of all". Sopii taas hienosti, koska rakkautta tälläisessä projektissa kyllä kyseenalaistetaan. Mutta meillä on ainakin so far loppu hyvin kaikki hyvin... On tässä kyllä kaikkee vielä edessä talon kanssa, ettei kannata nuolaista ennen kun tipahtaa :)

ps. Niin joo, kyllähän mulle kaikenlaista verhohässäkkää tuonne on tulossa, mutta saas nähdä koska....

Kestä keskeneräisyyttä !

Ensinnäkin, kiva kun olette jaksaneet käydä täällä kurkkimassa, vaikka yhtään en ole ehtinyt päivittelemään kuulumisia! 

Vaikka saatiin muutettua tavarat yhteen paikkaa ja talo "valmiiksi", sitä "pientä" tehtävää ja viimeistelyä on ihan kamalan paljon! Esim. eilen saatiin viimeinen lista nakutettua paikoilleen. 

Ja koska kaikki on vielä jotenkin niin kesken ja tavaratkin hakee paikkaansa (puhumattakaan parista huoneesta, jossa ei ole mööpelin mööpeliä!), en ole viitsinyt tänne mitään pistääkään. Enkä ole edes kuvannut... Kun jotenkin sieppaa tämä ikuinen keskeneräisyys. 

Isoimmat hommat, jotka on vielä tekemättä on sauna ja "kirjastohuoneen" ( = huone, joka jatkuu olohuoneesta) kirjahylly. Ts. yksi seinä siitä huoneesta tulee lattiasta kattoon kirjahyllyä, jossa on paikka telkkarille. Muuten hyllyn täyttää kirjat ja valokuva-albumit, joita meillä on paljon ja jotka ovat olleet pimennossa viimeiset pari vuotta. 

Sori näitä alla olevia kuvia, on otettu ihan hetken huumassa kännykällä, ei oo kamalsti sommiteltu...

Tässä eilen iltasella otettu pikku räpsy keittiöstä (siitä uupuu kyllä vielä muuten peitelista, mutta sitä ei lasketa...). Voin pistää lähiaikoina keittiöstä ihan oman postauksen, koska se on kutakuinkin valmis ja siitä tuli aikas kivakin!  Laskutilaa ei ole ihan mahdottomasti, mutta muuten on osoittautunut olevan varsin käytännöllinen ja kätkee sisäänsä uskomattoman määrän kippoja ja kuppeja (ja peltipurkkeja!).

Pentikin alennusmyynnistä jo vuosi sitten ostin tämän vitriinin ja se on ollut säilössä sukulaisilla. Se(kään!) ei tuntunut oikein löytävän oikeaa paikkaansa, mutta ehkä se jää tuohon. Jotenkin se on väärän kokoinen mööpeli tuohon tilaan (liian matala tai jotain...) Puoletkaan mun aarteista ei tuohon mahtunut, joten mietinnässä on nyt, pistänkö sinne jotain ihan muuta. Ja tuonne päälle pitäisi keksiä jotain..(mutta mitä??)

Vieressä nököttää täällä esitellyt vanhat tuolit, jotka on nyt entisöity tosi kivasti ja ne on sijoitettu olkkariin, takan eteen (täytyy nääkin kyllä esitellä tarkemmin, koska enstisöinti oli onnistunut!)

(Älkää kiinnittäkö huomiota vitriinin päällä olevaan rapukekkerihattuun, ties mistä lapsi niitä löysi ja nyt niitä seikkailee siellä täällä...)

*****

Ja koska me ollaan eletty kuin ellun kanat viimeiset pari kuukautta (ts. syöty ja juotu mitä eteen sattuu tulemaan, lenkkeilty *ei ollenkaan* ja sorruttu pikaruokiin) alkaa housut kiristämään ja olo on kohtalaisen raskas, niin on ollut pakko alkaa lenkkeilemään. Lenkkeilymaisemat on aivan mielettömät täällä maaseudulla, kuvittelen olevani Toscanassa. 

CIAO!

Eteisen lipasto ( =luteen nielu)

Tässä muuttohässäkässä olen tullut siihen tulokseen, että ehkä kamalin purettava pahvilaatikko on se, missä lukee "sälää eteisen lipastosta". Siis eteisen lipasto on ehkä pahin tavararysä. Sinne tulee ladattua kaikenlaista sellaista, mikä ei muuten löydä paikkaansa ja mikä pitää jättää kädestä pois. 

"Jaa tossa lipastossa on kätevä laatikko, pistetään tää jutska sinne!"

Tälläinen kaunis perintörasiarasia tässä alla, siellä on varmaan jotain todella tärkeää!

Tai sitten ei.

Rasia löytyi eteisen lipastosta, eikä sinne oltu katsottu varmaan vuoteen. 

Korkeintaan ehkä raotettu kantta ja sujautettu jotain. Salaa.

Jaan tämän jämäboxin sisällön nyt teidän kanssa, kaikki tietää sen tunteen, ettämitähelvettiätäälläkinon!!

(Huom. olen järjestellyt tavarat nätisti ja erotellut niitä, että saisi selkoa, mitä siellä on. Oikeasti olivat pahasti sekaisin ja sikinsokin)

* siskon kuva 5 vuoden takaa

* neljä Muumipinssiä

* 1 pennin kolikko (onko sellaisiakin muka ollut, mistä se lähtöisin???)

* mummolta ylioppilaslahjaksi saatu timanttisormus (okei, se ei ole oikea timantti vaan lasipala, mutta oikeesti ansaitsisi paremman paikan...)

* hiuspinnejä, ruuveja, nappeja, niittejä ja klemmareita sekalainen seurakunta

* avaimia (mihin?)

* mun passi (ei ole sitte tullu kamalasti reissailtua viime aikoina..!!)

* kaksi vanhaksi mennyttä huuliherpestuubia (ei oo ollu moneen vuoteen *kop kop*)

* taskulamppu

* vanhentunut Hydrocortison ja sähäkän värinen huulipuna

* Tampereen kaupunkin bussikortti (en ole vuosikausiin tarvinnut... viime kesänä menin kerran bussilla tammerfesteille, mutta maksoin reteesti kolikolla)

* polttarilahjaksi saatu kynsiviila ja L´occitanen jalkavoide (upea tuote muuten, tuli heti käyttöön!!)

* Pari vuosikymmentä sitten edesmenneen tätini aurinkolasit 

* kaksi kesäkumikortonkia (ei näillekään ole kyllä ollut moneen vuoteen käyttöä, tarvisko joku?)

Ja arvatkaa, mitä sitten tein?

Järkkäilin ne nätisti tohon samaan lootaan ja pistin laatikon eteisen lipastoon.

Mahtavaa!

Pyhimmistä pyhin

This is where magic happens.

Tai sitten ei, väsyttää niin paljon koko ajan (pääkin on ollut kipeä).

Meidän makuuhuoneesta tuli aika kiva ja valoisa. Ja iso!

Liukuovikaapiston takana vaatesäilytys ja pienenpieni walk-in. Siis tosi pieni. Se on oikeesti vaan vaatekoppero.

Edestä puuttuu vaalea iso matto, jota en ole uskaltanut vielä pistää kun paljain varpain kuljetaan pihalla ja rakennuspölyssä sisällä. Koirankarvoista (ja likaisita tassuista) en enää tuskaile, koska koira ei saa tulla yläkertaan. Oppii se vanhakin koira näköjään tapoja. Ennenhän se nukku meidän kans samassa petissä. Tässä huushollissa on uudet säännöt!

Kaikki on vanhoja mööpeleitä paitsi yölamput (okei, Ikeasta, sorruin vaikka se sotiikin mun nykyisiä periaatteita vastaan...) ja kattokruunu on Kodin ykkösen alennuksen alesta joskus ostettu, esitelty muuten täällä . Ja tuo härpäke, joka tuossa roikkuu on lämpömittari (ei ole lopullinen sijoituspaikka sille...).

Ja ihan vain vertailun vuoksi pistetään kuva kyseisestä rakkauden pesästä noin vuoden takaa (hieman eri kuvakulma, tosin), otettu 20.8 2011

Tom

Ihan ensinnäkin alkuunsa kiitos edellisen postaukseen vastanneille! Otte mahtavia tsemppareita <3

Angsti on hiljalleen selättymässä, kivasti olen tänään saanut aikaankin. 

Mutta pari päivää siinä meni, ihan haahuillessa... Käytiin Särkänniemessä (eilen) tuskaisen kuumana päivänä ja vedin pahasti herneet nenään (sielläkin).

Siinä, missä viime kesänä neiti näpsä meni laitteesta toiseen, nyt oli "tarkennettu turvallisuusmääräyksiä" ja alle satasenttinen ei päässyt juuri mihinkään. Toinen kun on about 95 cm ja viime kesänä meni ihan samoihin aparaatteihin pikkuisen vielä lyhkäisempänä (eikä ollut missään vaarassa). Kyllä mä taas niin mieleni pahoitin. 

*****

No, asiaan asiaan.

Me kaikki 80- ja 90-luvuilla nuoruutemme viettäneet muistamme nämä posterikirjat, joissa oli julisteita ja toisella puolella (englanniksi) aina joku selitys ko. artistista / näyttelijästä. No, Tomhan on näinä päivinä ajankohtainen jätkä ja löysin (uskomatonta, miten tälläinen säilyy vuosikymmenestä toiseen!!) tän huipun posterikollaasin. 

Mun ekassa omistusasunnossa (ja samalla ekassa sinkkukämpässä) mun vaatehuoneen ovessa oli tästä kollaasista leikattu ja kehystetty Tom, joka Top Gunissa istuu hävittäjässä ja näyttää peukkua. 

Ai että!

Tom ei silti pääse mun Man of The Week osioon, koska ei ole niin ihana. 

Samalla pikku yksityiskohta meidän yläkerrasta. Rappuaukon (joka on siis paneloitu) ympärillä ja seinissä kiertää tuollaiset ledilamput, jotka syttyy palamaan kun niiden ohi liikkuu ja on tarpeeksi pimeä (pystyy säätämään). Eli siis kun yön hämyssä menee pissille, ei tarvitse kompuroida ja törmäillä, perille kun löytää kuin lentokoneessa konsanaan. Pidin tota ihan poikien (rakentaja + sähkäri) humpuukina, mutta se on oikeestaan tosi jees!

Paskaa

Kukapa sitä haluaisi blogissaa keskeneräsitä kotia / rumaa käsityötä / sottaista kämppää / epäonnistunutta kakkua / huutavia ja kiukuttelevia kakaroita esitellä. En mäkään halua!
Mutta miksi just nyt ärsyttää kaikki kauniit ja täydelliset blogit ???

Itsekin olen miettinyt tuota sisustushommaa tässä mun pienessä blogissa. Mitetin, että ihmiset luulee, että lesoilen kun esittelen täällä (ainakin mun mielestä!) kaunista kotia. Kuka sitä omasta kodistaan ei olisi ylpeä tai ei haluaisi nättejä juttuja huushollin täyteen. Silti koen jotenkin vaivaannuttavaksi pistää kuvia täältä. No ehkä ne jatkossa on vain taustoja mun upeille käsitöille. Joita en muuten valmistu varmaan enää ikinä. Kun ei ole aikaa.

Ei ole mihinkään aikaa, kaikki on ihan helvetin kesken.
En ymmärrä ihmisiä, jotka rakentaa talon toisensa perään.
Tänään on vaan huono päivä. Sapettaa ja sylettää ja itkettää.

Harmittaa tuon lapsenkin puolesta, kun ei ole kivoja kesäjuttuja eikä rannalla lekoilua: "kun äidin nyt pitää purkaa näitä laatikoita / pestä kaappeja / laittaa näitä pesuaineita järjestykseen". Ei helvetti soikoon.

Niinpä annoin periksi ja otin kirjan käteen. Sellaisen kirjan, jonka olen aloittanut jo puoltoista vuotta sitten eikä se oikein ikinä lähtenyt käyntiin. Nyt lähti, enkä malta lopettaa. Lapsikin nukkui onneksi kolmen tunnin päikyt.

Boriskin on ahdistunut ja tuijottaa mua noin. Ei se tykkää kurkusta, jonka lapsi sille antoi, vaikka syö yleensä vaikka pieniä kiviä. Lomakin kohta loppuu, mitenhän tässä sitten käy!

Edit. Mua varmaan harmittaa tunnin päästä tää vuodatus, mutta pistän kumminkin. Koska aina elämä ei ole niin kivaa, kenelläkään meistä, uskoisin niin!